Runebergintortut

Muistan tehneeni joskus lapsuudessa kotona runebergintorttuja muffinssivuokiin, mutta siihen yhteen kertaan se on varmaan jäänytkin. Nyt aikuisiällä olen monena vuonna jo suunnitellut sen oikean vuoan ostamista, mutta aina se on jäänyt. Tänä vuonna sain viimein aikaiseksi ja olin jopa ajoissa ennen kuin koko päivä meni ohi. Tein tortut päivää ennen ja osa syötiin jo samana päivänä. Nämä ovat ilmeisesti parempia seuraavana päivänä kun ovat tekeytyneet yön yli mutta aivan hyvin menee samana päivänäkin. Löysin kerralla hyvän ohjeen, joten tällä voi tehdä tulevina vuosinakin tortut. Ohjeella tulee 6 torttua. Itse tein suoraan tupla annoksen. Kostutukseen käytin ainoastaan omenatäysmehua.

(6 kpl)

Taikina:
180 g huoneen lämpöistä voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
1 tl karvasmanteliaromia
2 dl manteleita
10 paksua piparkakkua
1 dl korppujauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kostutusliemi:
1 ½ dl vettä
½ dl punssia, tai omenamehua
3 rkl sokeria

Kuorrutus:
8 rkl vadelmamarmeladia tai –hilloa
1 dl tomusokeria
2 tl sitruunamehua tai vettä



 1. Kuumenna uuni 180-asteiseksi. Jauha mantelit ja piparkakut. Sekoita joukkoon korppujauhot, vehnäjauhot ja leivinjauhe.

2.Vatkaa voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen ja vatkaa hyvin. Mausta karvasmanteliaromilla. Lisää kuivat aineet vaahtoon ja sekoita mahdollisimman nopeasti tasaiseksi. 



3. Nostele taikinaa lusikalla muottiin. Ei ihan täyteen. Pursota kapeapäisellä tyllalla torttujen sisään paiston kestävää vadelmamarmeldia.
Kypsennä uunissa noin 35 minuuttia.

4. Anna torttujen "levätä" 5min. vuoassa, ennen kuin kumoat ne. 

5. Sekoita kostutusliemi. Valuta lientä leivosten päälle reilusti. 

6. Pursota torttujen päälle marmeladia. Sekoita tomusokeri ja vesi (tai sitruunamehu). Pursota hillon ympärille. 

Kun lapset tulivat päiväkodista kotiin he kysyivät heti eteisessä että mikä täällä tuoksuu. Sitten eskarilainen sanoi että haisee samalle kuin kirsikka-cola limpsa ( hänen lemppari limpsansa). Ja totta. Kirsikkaa se tuoksu muistutti, vaikkei kirsikkaa ole koko kakussa. Samaa sanoivat vieraat kahvipöydässä että kirsikkainen maku. Ilmeisesti karvasmanteliaromi tekee sen. Maistuvaa oli, vaan todella iso pala kakkua kerralla. Eipä tosiaan tarvitse toista palaa samalla kerralla ottaa vaikka santsaisi kahvia. Nämä olivat kyllä herkullisia. Täytyy ottaa tavaksi tehdä joka vuosi nyt kun on oikea vuokakin ostettu!

marmeladisydän