Ompelujumi on iskenyt. Ei vaan jaksa aloittaa. Ihania kankaita odottaisi pinoittain tekijäänsä mutta innostus puuttuu. Tai ehkä se on se aloittamisen vaikeus.. kaavapaperi on loppu ja vanhat kaavat ei sytytä. Pitäisi piirtää uutta. Sain uuden ompelupöydänkin joulun jälkeen kun mies kyllästyi katselemaan koneita keittiön pöydällä. Toki raahasin ne aina silloin tällöin siitä vaatehuoneeseen kun en ommellut mutta nyt kun ne olisi nätisti koko ajan valmiudessa niin ei vaan tule mentyä pöydän ääreen.. yhden lasten pussilakanan hurautin saumurilla kuntoon kun alasauma oli revennyt auki kokonaan ja peitto ei pysynyt sisällä kunnolla mutta senkin tein seisaalteni. En edes istumaan viitsinyt ilmeisesti mennä. Nyt pöytä toimii tomaatin kasvatusalustana. :D Jotain käyttöä sentään!
Koiralle aloitin villapaidan kutomisen pari kuukautta sitten mutta sekin on vielä kesken ja veikkaan ettei tälle keväälle enää kerkeä päälle. Jospa senkin syksyyn mennessä saisin..
Ihana kevät aurinko on vihdoin alkanut paistamaan. Tuntuu että koko syksy ja talvi menee puoliunessa kun on niin pimeää. En ole yhtään talvi ihminen. Lapsista huokuu ehkä osittain samaa. Yleensä aamulla aukeaa televisio ja lastenohjelmat mutta nyt ne on heti menossa ulos leikkimään. Ihana herätä aamulla siihen kun aurinko paistaa ikkunasta sisälle. Jos jotain huonoa pitäisi keksiä niin nyt todellakin huomaa miten puhtaat ikkunat meillä taas onkaan.. erikokoisia kädeljälkiä täynnä. Ja varmaan naamankuviakin.
Leipomiseen en onneksi ole kyllästynyt. Sitä voisi tehdä enemmänkin. Alkuviikosta katselin paljon ohjeita ja ostin aineksia kotiin. Keskimmäinen poika on todella innokas apuri. Monesti pyytääkin että äiti leivotaan jotain. Vanhin keskittyy lähinnä vain nuolemaan taikinan jämät kupista. Nuorimmaisella taas on tapana roikkua jalassa aina silloin kun äiti jotain keittiössä yleensäkin tekee. :D
 |
| Pähkinä-suklaa muffinsit |
 |
| Minttusuklaaleivokset |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti